Muutoksien vuosi
Tarkoitukseni oli julkaista tämä 20.3.2025. Päivälleen vuosi siitä, kun neljäs elämäni alkoi. Päätin kuitenkin, että tämän tekstin on hyvä tulla juuri tällaisena kuin se tänään tulee. Jotta voin huokaista menneen vuoden mielestäni tämän kautta ja antaa uuden ajanjakson todella käynnistyä. Tämä olkoon entisen elämän ja muutoksen vuodelle jäähyväiset. Teitä kumpaakaan en tule kaipaamaan enkä ihmisiä siitä ajasta, jotka olitte aiheuttamassa surua, kyyneliä, rintaa puristavaa kaaosta, epätoivoa ja sitä suurta tuskaa, joka sai juoksemaan metsään huutamaan niin, että sattui.
Sanotaan, että ihmisen elämä on seitsemän vuoden syklinen. Minun syklini on kolmetoista vuotta. Ensimmäinen kolmetoista vuotta elin lapsuutta ja nuoruutta, joka omalla tavallaan jätti arvet ja traumat, joita olisi tarkoitus seuraavien tulevien vuosien aikana repiä auki.
Välissä oli parin vuoden hyvinkin sekava aika, josta alkoi seuraava kolmentoista vuoden ajanjakso. Tuo ajanjakso piti sisällään raskauksia, kahden ihanan lapseni syntymät, naimisiinmenon sekä hirsitalon maalla, kaksi autoa ja kaksi noutajaa. Tuossa ajanjaksossa elämääni tuli ihminen, josta myöhemmin sain käyttää nimitystä ystävä. Luulin, että tämä ajanjakso olisi kestänyt pidempään, mutta se päättyi kuten päättyi. Kuten edellä, myös tämän ajanjakson jälkeen elämässä oli reilun parin vuoden aika, johon mahtui unohtumattomia matkoja, uusia tuttavuuksia ja kasvun aikaa.
Vaikka olin aina sanonut, ettei elämääni tule miestä baarista, tuli elämä näyttämään, ettei pidä sanoa koskaan ei ikinä ja näin ollen alkoi seuraava kolmentoista vuoden ajanjakso, joka päättyi vuosi sitten huhtikuussa. Jo sitä ennen oli muutoksen vuosi startannut. 20.3.2024 sain kuulla, että minut on irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tuo uutinen käynnisti lumipalloefektin. Päivälleen kuukausi siitä, sain lukea kirjeestä kolmentoista vuoden ajanjakson päättyneen vuosia kestäneeseen onnettomaan oloon. Toukokuussa kevätkukkien aikaan, muutin takaisin Lahteen, josta olin kerran jo vannonut, etten koskaan muuttaisi pois, Ajattelin, että peruspilareita heilutellaan nyt huolella, mutta en vielä tiennyt, että ne murskaantuisivat kaikki raunioiksi. Alkukesästä sain kuulla, että myös fyysisen terveyteni pettäneen. Tilanne ei onneksi ole toivoton, mutta vaivaa edelleen tänä päivänä liikkumistani.
Joten ilman kunnollista kotia, ilman taloudellista vakautta, ilman parisuhdetta, terveyden pettäessä turvauduin niihin muutamiin ihmisiin, jotka vielä elämässäni oli. Ajattelin nauttia kesästä ilman työvelvoitteita, kiertää Suomea ja Eurooppaa. Ja kuinkas kävikään. Vietin yhden elämäni parhaimmista juhannuksista Pärnussa seurassa, joka oli kummitellut edellisten ajanjaksojeni taustalla kultareunaisina muistoina nuoruudesta. Ja koska muutokset olivat päättäneet runnella elämäni kunnolla, sain ilmoituksen opiskelupaikasta unelmieni kouluun. Koulupaikan vastaanottaminen tarkoitti osaltaan taas muuttoa. Joten muutama kuukausi sitten puretut muuttolaatikot tulivat taas käyttöön. Elämässä alkoi jälleen uuden opettelu, uusi paikkakunta, uusi ihminen, uudet tavat. Sain myös huomata, ettei työelämään paluu ollutkaan myöskään oletuksieni kaltainen. Oli pakko nöyrtyä ja perua vanha päätös ei koskaan enää. Näinpä palasin takaisin osa-aikaiseksi lähihoitajaksi ja siivoojaksi. Töihin, joita kuuna kullan valkeana en halunnut koskaan enää tehdä. Mietin vuoden vaihteessa, josko nyt olisi yhden ihmisen kohdalle tullut karmalta riittävästi. Päätti kohtalo puuttua jälleen peliin. Liki kahdenkymmenen vuoden ystävyys tuli päätöksen erittäin rumalla ja pahan maun suuhun jättäneellä tavalla. Ihmisten pohjimmainen luonne tuotiin esille ja synnytti minussa vihan ja äärimmäisen pettymyksen ihmisiä kohtaan, joille olin joskus sanonut nuo maailman kolme kauneinta sanaa. Olen paljon pohtinut mitä niin pahaa olen tehnyt, että minun on tämä kaikki pakko kestää, jotta voisin kasvaa siksi ihmiseksi, kuin minun on tarkoitus tässä elämässä tulla. Ja juuri, kun ajattelin olevani pahin ihminen kaikista, kuin pieni vihertävä taimi lumen ja kinosten keskeltä muistutti, että aina on toivoa. En ole koskaan ajatellut, että minusta olisi politiikkaan, mutta niin vain tämänkin oli joku puolestani päättänyt ja niin minua pyydettiin mukaan ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin. Sain myös kirjoittaa työsopimukseen nimeni, jonka kesto on voimassa toistaiseksi. Saan herätä aamuisin ihmisen viereltä, joka omasta tahdostaan haluaa olla rinnallani, opetella tuntemaan oikkujani ja monimutkaisuuksiani. Elämä ei ole helppoa. Mutta se on opettanut, ettei onnea voi ostaa eikä omistaa. Samoin elämään kuuluu ylämäkiä ja alamäkiä. Joskus ne tuntuvat kohtuuttomilta ja liian suurilta.
Tämä vuosi käynnisti neljännen ajanjakson elämässäni. Esitän toivomuksena, että se sisältäisi iloa, rakkautta ja onnea. Toivon, että ajanjakso antaisi mahdollisuuden kokea merkityksellisyyttä sekä mahdollisuuden osoittaa omat kykyni. Muistaisin kävellä mahdollisimman paljon paljain jaloin tuntien ruohon jalkojen alla. Koskettaa sadepisaran kostuttamaa puun lehteä sekä muistaa ihastella kukan nupun voimaa työntyessään kevään maan läpi kohti aurinkoa. Kääntää kasvoni kohti taivasta ja muistaa kiittää heitä kaikkia, jotka ovat elämästäni lähteneet. Te olette tehneet minusta minut. Toivon, että karma antaisi osansa myös niille, jotka ovat kohdelleet muita ihmisiä kaltoin ja huonosti. Toivon, että muistaisin pysähtyä pieniin hetkiin ja oppisin arvostamaan niitä. Olen päättänyt, etten jaksa enää suorittaa. Tehkööt muut taikureina taikojaan. Omistakoot egonsa ja pyrkikööt todistamaan muille olevansa jotain mitä eivät aidosti ole. Olen äärimmäisen väsynyt olemaan jotain muuta kuin olen. Toivon, että saan herätä mahdollisimman monena aamuna rinnallani tuo rakas ihminen, jonka sielu on levoton kuin kosken kuohu ja jota ei voi kahlita. Tuon ihmisen, joka jo pienessä ajassa on opettanut, mitä on olla juuri tällainen kuin on ja silti huomata olevansa kelvollinen. Toivon, että voisin vielä joskus kokea mitä on onnellisuus.
Elämään palaa värit takaisin hiljalleen, pienin askelin. Näkymätön Ninni ei enää ole näkymätön.
Joten, vaikka elämä olisi kuinka lohdutonta eikä usko, että on olemassa pois pääsyä. Muista, että aina on olemassa vaihtoehto ja toivoa.
Om So Hum