Oamk Some-kurssi
Millainen maailma oli ennen sosiaalista mediaa
Muistatko vielä ajan, jolloin somea ei ollut vielä olemassa. Aikaa, jolloin katsottiin televisiota, luettiin kirjaa, pelattiin lautapelejä, ulkoiltiin ja koettiin tylsistymisen hetkiä. Tuskailtiin, kun ei ollut mitään tekemistä ja lähdettiin ajankuluksi kävelemään. Saatettiin soittaa ystävälle, sukulaiselle tai perheenjäsenelle kuulumisia. Jos heittäytyi oikein hurjaksi, saattoi kirjoittaa jopa kirjeen. Olipa hurjimmilla jopa ulkomailta asti kirjeenvaihtoystäviä. Kauppojen edustoille, kyläbaareihin kokoontui köörejä, joissa puitiin naapurin asiat niin tarkkaan, ettei asianosainen itse edes tiennyt kohdanneensa elämässään moisia tilanteita tai sattumuksia. Näiden avulla tyydytimme uteliaisuuttamme ja pyrkimystämme kuulua joukkoon. Kunnes maailma muuttui ja kehitettiin sähköinen yhteydenpitoväline Facebook. Wikipedia kertoo alustan olevan internetissä toimiva yhteisöalusta, joka toimii mainosrahoitteisesti. Alusta oli muutaman opiskelijakaveruksen kehittelemä innovaatio, joka vuonna 2019 yhdisti 2,5 miljardia käyttäjää kuukausittain. Suomeen kyseinen yhteisöalusta rantautui vuonna 2007 ja itse uskaltauduin alustalle vuonna 2009 ystävän kehotuksesta. Koukutuin alustaan heti alusta lähtien. Istuin illat nenä kiinni näytössä ja etsin kaikki mahdolliset ja mahdottomat tutut, joiden kanssa olin siihenastisen elämäni aikana ollut jollain lailla tekemisissä. Liityin mitä kummallisempii ryhmiin sekä tein jos jonkinlaisia testejä. Ja opin kantapään kautta, miten helposti alustalta voidaan hakkeroida henkilötietoja ja käyttää niitä laittomiin juttuihin. Wikipedia osaa kertoa, etten ole ollut ainoa, sillä vuonna 2021 533 miljoonan Facebook-käyttäjän tiedot hakkeroitiin. Tästä suomalaisten osuus on arvioiden mukaan1,4 miljoonaa. Sinne on mennyt puhelinnumeroita, sähköposti sekä ihan postiosoitteita sekä muita profiileihin syötettäviä tietoja. Halleluja, en edes halua ajatella, mitä kaikkea laitonta tiedoilla voidaan toteuttaa.
Ensimmäinen tallessa oleva profiilikuvani Facebookissa vuodelta 2010.
Tämän jälkeen pelkästään profiilikuvia olen ladannut yli 400 kpl.
Tuntematon alusta itselleni on Reddit, joka on amerikkaisten vuonna 2005 kehittämä sosiaalinen verkko. Vuonna 2023 se on ollut 18. vierailluin sivusto. Sivusto toimii, jotenkin itselleni ajatusvinoutuvasti. Alustalle voidaan jakaa viestejä, videoita, kuvia ja linkkejä, joista muodostuu tauluja. Nämä taulut saavat jotenkin ääniä ja eniten ääniä saavat nousevat etusivulle. Nopealla vilkaisulla sivu muistuttaa etäisesti Instagramia, mutta toisaalta ei ollenkaan. Se on sekoitus mitä kaikkea taivaan, maan ja miksei universumin välillä voisi sinne laittaa. Reddit sivusto ei saanut minua kiinnostumaan sivustosta yhtään enempää. Ehkä toisaalta olen jo sen verran keski-ikäistynyt, että olen enemmin Facebook ikäluokkaa, jolla fb on tuttu alusta, jossa algoritmit tuottavat neljä päivää vanhaa somepostausta sekä ilmoittaa kirppisryhmän ja puskaradion ryhmien kautta Marimekon verhoista ja Iittalan juomalasien myynti-ilmoituksista. Tai missä on Norjan matkaajan parhaat puskaparkkipaikat.
Miten yritysmaailma on oppinut hyödyntämään sosiaalista mediaa
Ensimmäisenä asiaa pohtiessani nousi mieleeni käydä kurkkaamassa Instagram feedistä seuraamiani kohteita sekä tarkastella yrityksiä, jotka esim käyttävät sponsoroituja mainoksia näkyvyyden saamiksesi. Ensimmäisenä vastaan tuli erilaiset pienyrittäjät, sekä koulutusta tarjoavat pienyritykset. Kuulun itsekin tähän genreen. Eli yksinyrittäjänä tuottaa some sisältöä. Tämän haittapuoli mielestäni on, ettei sen oikeasti tavoita potentiaalisia asiakkaita vaan auttaa näkemään samalla alalla olevien kilpailijoiden sivustoja ja päivityksiä. Toisena olivat kaupallista yhteistyötä tekevät ammattisomesisällön tuottajat. Useampi ruokaresepti yhteistyössä Dansugarin, Valion tms. muun ison toimijan kanssa tuli silmieni eteen. Ja kolmantena olivat vaatekaupat, jotka videoillaan esittelevät mannekiinimaisesti tai eri hyvinvointi ja liikunta videoiden avulla tuotteitaan ja niiden parhaita ominaisuuksia.
Itse olen hiukan ähky oman somesisällön tuottamiseen. Se, että jakaa opastavia, opettavia, ohjaavia, asiakashakuisia videoita ja sisältöpäivityksiä on ensiksikin hiton työlästä. Yhden videoklipin tekemiseen saa menemään hitokseen aikaa. Pitää suunnitella missä kuvaa, mitä kuvaa ja mikä kuvauksen sisältö on, jotta lopputulos on laadukas. Siltikään markkinointiin ei ole mahdollista kevytyrittäjän laittaa suuria summia kiinni, joten markkinointifirmojen käyttö on unohdettava. Ja somen kautta olen saanut tasan kaksi maksavaa asiakasta. Ehkä nimeä jonkin verran, mutta nekin samalla alalla toimijoiden kesken. Samoin tuottamani sisältö on keskinkertaista, sillä en jaksa käyttää aikaa kehittelemällä jotain huikeaa ja spektaakkelimaista vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jaksan uskoa, että propsini ja ammattitaitoni tulee todistettua muuta kautta kuin somen avulla.
Viimeisin omalle työinstatilille tehty päivitys kuva.
Ps. Koska yksityisyys on itselleni tärkeää, operoin montaa tiliä yksityishenkilönä sekä toiminimen kautta, joka se tuo oman lisänsä kaikkien tilien ja alustojen sekamelskaan.
Minun sosiaalinen identiteetti
Digitaalinen identiteettini on kompleksinen. Samalla kun yritän suojella omaa yksityisyyttäni esimerkiksi henkilökohtaisilla sometileillä, tuotan yritykseni ja toiminimeni kautta ammatillista sisältöä somen alustoille. Tästä syystä minusta googlettamalla löytyy todella paljon markkinointitietoa esimerkiksi blogi- alustoilta, YouTubesta, Instagramista, Twitteristä, LinkedInistä ja unohtamatta Facebookia, Snapchatia tai TikTokkia. Minulla on myös kotisivut, joiden kautta minusta ja tekemisistä löytyy yksityiskohtaista tietoa.
Laittamalla yritysnimeni hakuun, tulee tuloksia noin 1 960 tulosta, joiden hakemiseen Googlella meni aikaa 0,25 sekuntia. Ensimmäisenä onneksi nousee yritykseni tiedot, joissa näkyy yrityksen aukioloajat, palvelu, jota myyn ja tuotan sekä yhteystiedot. Tämän jälkeen vuorossa onkin yritykseni Facebook sivujen näkyvyys ja sen jälkeen erilaiset YouTubeen tekemäni videot eli aika hyvin onnistunut kokonaisuus. Kun googlettaa henkilökohtaisen nimeni tuloksia tulee noin oin 3 630 tulosta ja aikaa googlella tämän suorittamiseen meni 0,24 sekuntia. Täällä onkin mielenkiintoista millä eri hakusanoilla Google on päätynyt etsimään minusta tietoa ja se tarjoileekin ensimmäisenä suomen yrittäjäopisto antamani haastattelun ja vasta sen jälkeen LinkedIn tilini ja yritykseni Facebook sivut. Muutoinkin tätä kautta minusta saa kuvahaulla enemmän näkyviin kuin yrityksen nimellä. Kolmanneksi minua voi hakea vielä toiminimellä ICHY Ninni Villgren. Näin googlettamalla löytyi enää noin 872 tulosta, joiden etsimiseen meni 0,32 sekuntia. Näin ollen tarkasteltuna ei ole mikään ihme, että yritykseni ei aina saa mielestäni tarpeeksi näkyvyyttä ja asiakkaat eivät löydä palveluiden pariin. Kun koitin tarkastella mitä kaikkea materiaalia minä pystyn hallitsemaan, en löytänyt juurikaan keinoja tämän selvittämiseen. Huomaan myös, että jaan paljon alustoille tietoa joissa hyväksyn evästeet ja olen miettinyt, onko tällä vaikutusta kuinka paljon annan itsestäni tietoa eri alustojen käyttöön.
Silmäiltyäni kaikkea minusta nettihaussa löytyvää tietoa, voin onnekseni todeta tiedon olevan oikea ja paikkansa pitävää. Toki harmittelen, ettei itsestäni löydy liikuntasuorituksista heti ensimmäisenä tietoa vaan hakutuloksia joutuu rullaamaan aika pitkällekin, että ensimmäiset juoksu tai hiihto tulokseni löytyvät. Toisaalta koska nämä eivät kuitenkaan ole kovin kaksisia tuloksia onkin ehkä parempi, etteivät ne ole ensimmäiseksi saatavilla minusta. Kun aloitin yritystoimintani, huomasin paljon pohtivani esimerkiksi eettisyyteen liittyviä kysymyksiä siitä, kuinka paljon haluan itsestäni löytyvän tietoa tai kuinka paljon haluan jakaa omia yksityisiä tietojani. Kuitenkin koska yritykseni toimii oman nimeni kautta, on minusta helppo löytää tietoa. Yllättävin itseäni koskeva hakutulos liittyi Facebook ryhmiin, joihin kuulun, mutta joiden näkyvyyttä julkisesti en ole ajatellut olevan. Tämä taas johdatti ajatteluni eteenpäin pohtimaan rekrytointeja ja varsinkin nuorten työllistymistä organisaatioihin, ovatko he pohtineet mitä kaikkea tietoa heistä voidaan nähdä, vaikkakin tiedetään etteivät työnantajat saa googlettaa työnhakijoista tietoa ennakkoon.
Google kertoo sinun voivan tarkistaa omia yksityisyyteen liittyviä seikkoja heidän Support-sivustonsa avulla. Sieltä löydät hyvät ja yksinkertaiset sekä suomenkieliset ohjeet, kuinka voit itseäsi koskevaa tietoa, ylläpitää ja poistaa sitä mahdollisuuksien mukaan. Kuitenkin itse tässä kohtaa mietin vanhaa sanontaa, jossa nettiin laitetun materiaalin jäävän nettiin, vaikka sen kuinka koittaisi sieltä poistaa.
Mikäli sinua pohdituttaa mitä kaikkea tietoa sinusta on kerätty, voit eurooppalaisena tehdä ilman syytä itsestäsi tietosuojapyynnön, jota kautta saat selville sinua koskevaa tietoa. Tästä voit lukea tarkemmin tietosuojavaltuutetun nettisivuilta osoitteessa https://tietosuoja.fi/tietosuoja
Löydät myös tarkempaa tietoa oikeuksistasi osoitteessa https://tietosuoja.fi/rekisteroidyn-oikeudet
Haastankin sinut avaamaan Googlen, kirjoittamaan hakukenttään nimesi ja kurkkaamaan mitä kaikkea sinusta tuo ihmeellinen hakukone löytää tai saatko selville, miten paljon pystyt itse hallitsemaan sinusta näkyviä tietoja.
Kuulisin mielelläni mitä ajatuksia kokemus sinussa herätti?
Nousiko sieltä jotain uutta ja ihmeellistä sinusta, jonka olemassa olosta et tiennyt.
Aiheena tekijänoikeudet
Kurssin tässä vaiheessa on tarkoitus kirjoittaa blogiteksti, jostain itseä kiinnostavasta aiheesta. Tekstissä tulisi olla kaksi kuvaa sekä viittaus toiseen blogiin, teokseen, artikkeliin ja sen tekstiin.
Pohdin pitkään mistä kirjoittaisin ja mietin, että aiheeni käsittelisi tunteita ja niiden heijastusta työelämään eli ollaan siellä oman opinnäytetyön sisällä.
Tunteet ohjaavat yksilön toimintaa ja päätöksentekoa (Varila 2014,33). Vaikka sanotaan ihmisen olevan rationaalinen yksilö, perustuvat päätöksentekoon arvot ja normit, jotka pohjautuvat tunteisiimme. Arjessa tehdään jatkuvasti päätöksiä ja valintoja, joita yksilö ei edes tietoisesti huomaa tekevänsä. Työ- ja organisaatiopsykologiassa sekä monissa valtamediassa puhutaan tunneälystä työelämässä, joka liittyy vahvasti työelämätaitoihin, josta mielestäni Varila (2014) puhuu tunnesääntöinä. Tunteet toimivat myös suojaavana keinona. Varilan (2014) ura-ankkurit toimivat maadoittajina, joista ihminen ei suostu neuvottelemaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ne osoittavat mitkä asiat yksilölle ovat tärkeitä. Ura-ankkurit osoittavat yksilön vahvuudet työelämässä, jolloin hän voi antaa parhaan mahdollisen taitonsa organisaation käyttöön. Organisaatioiden tulisikin kiinnittää enemmän huomiota yksilöiden ura-ankkureihin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin kehittämisen ja muutoksen prosesseissa. Yrityskulttuurimuutos yhteiskunnassa ja oppivan organisaation käsite, korostaa pehmeitä arvoja sekä valjastaa tunteet osaksi markkinataloutta. (Varila 2014,35.) Organisaatioilla on olemassa strategia, joilla pyritään taloudellisiin tavoitteisiin, mutta organisaatioilla on myös henkilöstöstrategia, jonka tehtävä on auttaa yksilöä yksilöllisesti kohtaamaan arjen haasteet ja mahdollisuudet. Henkilöstöstrategia ei ole itsestään selvyys eikä sillä ole itseisarvoa kuten ei aiemmin mainitulla yrityskulttuurilla, mutta ne ovat oiva työväline tavoitellessa kokonaisvaltaista työhyvinvointia sekä pyrkimyksissä minimoida työpahoinvointi. (Varila 2014,147.) Näen tärkeäksi näin ollen laadukkaan henkilöstöjohtamisen muodon, jolla vahvistetaan organisaation tuottavuutta ja menestystä. sekä tuetaan yksilön ammatti-identiteetin kasvua unohtamatta varjopuolta ja mahdollisuutta tarjota tukea epävarmuuden ja tyytymättömyyden kohdalla. Jatkuvassa muutoksessa oleva työelämä tuo omat haasteensa henkilöstöstrategiaan ja sen mahdollisuuksiin vastata muutosprosessissa. Samoin kiristyvä kilpailu- ja yksilökulttuurin muutos aiheuttaa henkilöstöstrategisia haasteita, joissa yksilön kohtaaminen omana persoonanaan vaatii ammattitaitoa myös henkilöstöjohtajalta. (Varila 2014,158.) Ammattiylpeys tuo merkityksellisyyden ja itseohjautuvuuden tunteet, joiden kautta yksilö määrittää oman ammatti-identiteettiinsä suhteessa ympäristöön ja toisiin työntekijöihin sekä työtehtäviin. Samaan aikaan ammattiylpeys aiheuttaa ristiriitaisuutta. Yksilö voi sisällään kokea onnistumista ja iloa omasta osaamisestaan, mutta kokee samaan aikaan syyllisyyttä ja häpeää omasta onnistumisestaan ja omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tällöin yksilö voi koittaa pienentää itseään sekä omaa osaamistaan. (Varila 2014,42.)
Lähde: Varila, J. 2014. Työvointi : todellisuuden tuottama, ahkeruudella ansaittu, sattuman synnyttämä vai ihanteen innoittama.
Tunteet työelämässä kontekstissa on neljä mielestäni vaikuttavaa henkilöä, joita arvostan ja ihailen. Yksi on edellä mainittu Juha Varila. Kuten myös Jarkko Rantanen sekä Frank Martela. Tähän joukkoon nostan myös Camilla Tuomisen, joka on rohkeasti omalla tavallaan sanoittanut ja kuvittanut eritoten tunteita työelämässä. Olen kovin vaikuttunut hänen tavastaan uskaltaa tehdä asioita. Tästä syystä nostan hänen jakamansa kuvan tähän tehtävään. Tämä on myös siinä mielessä jännittävä tehtävä, etten ole aiemmin juurikaan miettinyt muiden kuvien tekijänoikeuksia. Olen toki tiedostanut lähteiden näkyväksi tekemisen, mutta en ole aiemmin tiennyt miten kuvista haetaan CC-tietoja tai abstrakteja, joiden avulla kuvalähteet tulisi mainita ja liittää materiaaleihin. Tämä on myös syy, miksi pyrin paljon käyttämään omissa materiaaleissa itse ottamia kuvia, etten tietämättäni riko mitään lakeja. Tässä en kuitenkaan ollut ajatellut, että myös minun kuvat ovat tekijänoikeuksien alaista ja minun tulisi itse huolehtia tarkemmin omien kuvieni käyttöoikeudesta. Siinäkin mielessä tämä tehtävä opetti uutta.
Kuva tallennettu Camilla Tuomisen LinkedIn sivustolta, johon alempana linkki.
Kiitos, että luit tekstini.
Kuva; oma arkisto